Haastateltavan housuissa

Olin pitkästä aikaa pöydän toisella puolella. Mitä opin?

Valmistaudu ja täydennä

Kyllä vaan, en onneksi itse pysty menemään haastattelutilanteeseen valmistautumatta niin kuin en mihinkään muuhunkaan tärkeään tilanteeseen. Olin kysynyt toimittaja, ProComin viestintäharjoittelija Tessa Tonilta ennakkoon, mistä hän aikoo haastatella minua, ja Tessa kertoi yleisellä tasolla. Juuri niin kuin pitääkin: liikaa ei saa paljastaa, että haastattelutilanteeseen jää spontaanisuutta.

Kuten arvata saattaa, en osannut varautua kaikkiin kysymyksiin, joita Tessa minulle esitti. Mutta ei sen niin väliä! Haastateltava saa ottaa oman aikansa haastattelussa ja miettiä hetken. Vaikka kirjoittaa paperille joitakin ajatuksia.

Ja lähettää muutamia mietteitä jälkikäteen, kuten minä tein. Enhän ollut haastateltavana valtakunnan uutisiin, jotka eivät mietteitäni odottaisi.

Havainnollista vaikka piirtämällä

Selitin Tessalle tarinankerrontaan liittyviä ajatuksiani ja tiedostin, että käsitteiden kanssa pitää olla tarkkana. Että selitän käsitteet selkeästi. Siis siihen tyyliin, että jokaisella organisaatiolla on oma organisaatiotarina, yritystarina tai ydintarina. Että tämä tarina kiteyttää, minne organisaatio on matkalla ja mistä ja miten se sinne ponnistaa. Ja että organisaation ihmisten kertomien tarinoiden tulisi tukea tätä organisaatiotarinaa.

Mutta. mutta: Liian selittämisen sijaan minun olisi kannattunut näyttää tai piirtää kuva! Homma olisi avautunut nopeammin. Ensi kerralla.

Räps!

Olin varautunut siihen, että Tessan kamera voi laulaa! Ja lauloihan se. Ulkona oli vielä ihana syyskuinen keli, aurinkokin paistoi.

Kuvaustilanteessa yritin ajatella, että niskaani on viritetty tiukkaa teippiä, joka pakottaa minua suoristamaan kaulaa ja vetämään leukaa rintaan. Leuka alas, leuka alas – enhän halua, että minusta syntyy ylimielinen vaikutelma. Ylimielinen en ole, kun näkemyksiäni kerron.

No, vähän se leuka taitaa olla ylöspäin, mutta se siitä. Enemmän vaan harjoitusta ja vilkaisu peiliin ennen kuin kamera räpsähtää.

Lopuksi

Jutusta tuli vetävä, ja sain sanottua sydämelläni olleet asiat. Ja sain uusia ideoita. Kiitos Tessa!

Tässä juttu: Hashtageja, aivokemiaa ja voitettuja vastoinkäymisiä – niistä on onnistunut tarina tehty

Jotta en kertoisi vain omia kokemuksiani, mitä sinä olet oppinut haastateltavana olemisesta?